Raitiovaunun ohjaamo.

Artikkeli

Raitiovaunun- kuljettajakoulutuksen uudet tuulet

Uusia liikennehankkeita käsitellään usein julkisuudessa. Niiden etenemistä seurataan mielenkiinnolla, monesti kriittiseenkin sävyyn. Liikennehankkeiden tarpeellisuutta arvioidaan monista näkökulmista, ja kustannuksia päivitellään. Suuren hankkeen valmistuttua tilanne arkipäiväistyy tai huomio siirtyy seuraavaan hankkeeseen. Liikenteen alettua häiriöistä tiedotetaan herkemmin kuin onnistumisista. Varsin tavanomainen elämän kulku, joka jättää liikenteen tuottajat, kuljettajat ja muut liikenteen pyörittämisen mahdollistavat henkilöt nimettömiksi, ainakin matkustajan kannalta.

Raitioliikenteen toimivuuden taustalla on iso joukko ihmisiä, nykyisen Kaupunkiliikenteen henkilömäärä on yli 1200, josta raitioliikenteeseen keskittyy suuri osa. Tämä kirjoitus käsittelee kuljettajakoulutusta ja kuljettajan näkökulmaa. Välillä poiketaan simulaattorissa eli simulaatio-oppimisympäristössä.

Kuljettajien tarve lisääntyy suuresti lähivuosina. Nykyisten noin 400 raitiovaununkuljettajan ja noin 30 kaupunkiraideliikennekuljettajan (heillä on sekä raitiovaunun että metron ajolupa) joukkoon tarvitaan lähivuosina toistasataa uutta kuljettajaa. Ensi vuonna liikenteensä aloittava Raide-jokeri tarvitsee noin 65-70 kuljettajan työpanoksen, Kruununsillat hieman vähemmän. Kalasatamasta Pasilaan –hanke sekä joukko muita pienempiä laajennuksia tarvitsee myös tekijänsä.

Tulevaisuus jo melkein täällä

Kuljettajakoulutuksen käyttöön ollaan saamassa simulaatio-oppimisympäristö. Laitteisto koostuu neljästä opiskelijapaikasta ja opettajan työpisteestä. Raitiovaunulle ja metrolle omat paikkansa. Moni lukija on varmaan tutustunut ajosimulaattoreihin, osa Linnanmäen huvipuistossa, toiset vähän rauhallisemmissa oloissa. Entisten kokemusten perusteella tätä simulointia ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa. Kirjaimellisesti miljoonia maksanut laitteisto edustaa parasta saatavilla olevaa tietämystä, kunhan se valmistuu ja on asennettu.

Ennen simuloinnin aloittamista kuljettajien koulutus tapahtuu perinteisemmillä menetelmillä: luokkaopetuksena ja ajoharjoittelulla, teoriaopiskeluna ja käytännön harjoituksilla. Opiskelijat ajavat raitiovaunuja muun liikenteen joukossa jo ensimmäisellä kurssiviikolla.

Kilpiteksti OPETUSAJO – ÖVNINGSTUR lienee tuttu näky monille keskustassa liikkuneelle.

Kuljettajakurssilla opiskellaan vastuulliseksi ajajaksi

Kuljettajakurssin intensiiviopetus kestää parisen kuukautta. Sen jälkeen saatuja tietoja ja taitoja harjoitellaan oikeassa liikenteessä. Puolen vuoden kuluttua kuljettajakurssista oppisopimusaika päättyy ja työ täydellä palkalla alkaa.

Vanhan sanonnan mukaan kestää 2-4 vuotta ennen kuin raitiovaununkuljettajan työ sisäistyy kunnolla. Eläkkeelle jääneen liikennemestarin mukaan: ”Ole viisi vuotta niin voit sanoa olevasi raitiovaunun kuljettaja”. Kokemukseni mukaan vanha sanonta pitää paikkansa.

Kuljettajakoulutus on alisteista muulle raitiovaunuliikenteelle: mikäli matkustajia palvelemaan tarvitaan tavanomaista enemmän raitiovaunuja, koulutuksen täytyy pärjätä vähemmällä. Ymmärrettävä yhtälö, sillä viime kädessä matkustajat ovat palkkamme maksajia. Tähän totuuteen sisältyy myös koulutuksen suhtautumistapa: Matkustaja on meille tärkein. Alusta asti.

Kuljettajan työ raiteilla on yleensä tasaista ja rauhallista, tosin liikenne pääsee monesti yllättämään. Työssä täytyy olla valmistautunut pienempiin ja suurempiin yllätyksiin. Kauempaa katsottuna, vaikkapa helikopteriperspektiivistä, liikenne on tasaista virtaa, jossa yksittäiset liikennevälineet liikkuvat sulavasti. Liikennevirta voi edetä sujuvasti tai hidastua yllättävästi ruuhkaan. Silloin yksittäisen liikenteessä olijan vaikutusmahdollisuudet matkan sujumiseen ovat vähäiset. Raitiovaununkuljettajan työ on kirjaimellisesti sidottu kiskoihin. Tästä seuraa välillä hidastuksia, muun muassa väärin pysäköityjen autojen ja muiden tienkäyttäjien toimien takia.

HKL on kuin suuri sirkus. Näytöksiä joka päivä, vain klovnit vaihtuvat.

Eläkkeelle jääneen liikennetyönjohtajan sanoin: HKL (nykyisin Kaupunkiliikenne Oy) on kuin suuri sirkus. Näytöksiä joka päivä, vain klovnit vaihtuvat.

Hauska sanonta, johon kiteytyy lopulta ylisukupolvittainen elämänviisaus. Liikenteessä sattuu, usein harmittavia, joskus huvittavia asioita. Välillä murheellisia asioita, monesti tavanomaisempia. Ihmisten kohtaamisia ja jäähyväisiä. Koko elämän kirjo on välillä läsnä raitiovaunuissa. Tähän kaikkeen kuljettajaoppilaita täytyy valmistaa. Raitiovaunulla ajamisen lisäksi.

Kuljettajan työ on paljon muutakin kuin liikennevälineen siirtämistä paikasta toiseen. Esimerkiksi turvallinen ajo, muun liikenteen osana toimiminen ja matkustajien onnistunut kuljettaminen vaatiivat paljon keskittymistä. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kuljettajan työ on  jatkuvaa ajatustyötä. Kuljettajan päätökset eivät näy ulospäin, mutta niillä on suuri merkitys kaikille muille tien käyttäjille, matkustajia unohtamatta.

Jussi Eskelinen

Kirjoittajalla on yli 20 vuoden kokemus raitioteiltä ja yli 15 vuotta raitiovaununkuljettajien kouluttajana/ammatillisena opettajana.