Työntekijätarinat
Koneistajalta vaaditaan luovuutta
Matkustajat näkevät metrojunan liikenteessä, mutta eivät ehkä ymmärrä, kuinka paljon työtä tehdään toimivan liikenteen varmistamiseksi.
Tämä teksti on kirjoitettu ennen 1.2.2022, kun Kaupunkiliikenne Oy oli vielä HKL.
Työpäiväni on alkanut jo kymmenisen vuotta samalla tavalla aamuvarhaisella metrovarikolla. Asetun aamuseitsemän maissa sorvin ääreen – kirjaimellisesti. Lisäksi huoneessani sijaitsee jyrsin, jolla loihdin erilaisia työkaluja ja osia kunnossapidon tarpeisiin.
Olen koneistaja mutta toimin myös korjaamon, huollon, varastotyöntekijöiden ja siivoojien luottamusmiehenä metrovarikolla. Toisinaan ehdin tuuraamaan huoltojärjestelijöitä, mikä on hyvää vastapainoa koneistajan työlle.
Minulle rapsahtaa töitä yleensä kaluston ja infran kunnossapidosta. Jokin osa on mennyt rikki tai pudonnut. Tai sitten tarvitaan työkaluja auttamaan osia paikoilleen.
Yleensä löytyy mallikappale, jonka perusteella ryhdyn korjaamaan vanhaa tai mallinatamaan uutta. Käyn hakemassa varastosta sopivan materiaalin, minkä jälkeen se laitetaan sorviin tai jyrsijään, toisinaan molempiin. Materiaalista muotoutuu tarvittava osa koneeseen ohjelmoidun mallinnuksen mukaisesti.
Kaikkia osia ei voi tilata ulkoa varastoja täyttämään, ja monet osat tarvitaan heti. Kaikkia osia ei edes ole olemassa, ja ne pitää itse suunnitella ja tehdä. Luovuutta tarvitaan erityisesti silloin, kun suunnitellaan uusia osia, jotka ovat materiaaliltaan haastavia ja muodoltaan monimutkaisia. Työni on myös kustannustehokasta; on halvempaa tehdä osia itse kuin tilata niitä ulkoa.
Tykkään työstäni, sillä siinä saan tehdä töitä käsillä ja samalla myös kehittää osaamistani. Koskaan ei tule vastaan samanlaista työpäivää. Metrovarikko on ainutlaatuinen työpaikka ja työporukka motivoitunutta. Kehitämme yhdessä työtapoja ja -prosesseja, joilla saisimme työnteostamme entistä enemmän irti.
Koneistaja Eetu Salokari